Elämä täällä Englannissa tuntuu nykyään niin tutulta ja kotoisalta, etten enää havaitse mitään niin Suomesta poikkeavaa, että siitä kannattaisi mainita. Aion poistua nyt enemmän tai vähemmän pysyvästi takavasemmalle tästä blogista ja keskittyä muun tyyppisiin kirjoituksiin. Minkälaisiin? Sen saatte toivon mukaan vielä joku päivä nähdä!
Kiitos kaikille, jotka olette lukeneet kirjoituksiani, toivottavasti ne ovat olleet kiinnostavia.
lauantai 28. elokuuta 2010
lauantai 19. kesäkuuta 2010
Uusi elämäni Englannissa urautumassa
Huomaan kirjoittavani tätä blogia entistä harvemmin, koska päivät rullaavat kuten aikoinaan Suomessa. Useimpina päivinä en edes huomaa asuvani eri maassa. Tietenkin myös sopeutuva luonne auttaa, ja omatoimisuus. Se oleellinen asia on kerrottava, että virkavapaani loppui irtisanoutumiseen, koska jään toistaiseksi tänne Englantiin.
Ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin uuden työn tuovan huomattavaa stressiä, mikä ilmenee valtavana väsymyksenä. Parina iltana viikossa torkahtelen jo seitsemän aikaa illalla. Kohtalotoverini lohduttivat väsymyksen todella olevan vain ympäristönvaihdoksen tuomaa stressiä, eikä mikään vakava sairaus, ja uskoivat taustalla olevan uuden työpaikan lisäksi mm. vieras kieli ja kaikki alussa hoidettavaksi tulevat asiat.
Törmäsimme erittäin ikävään seikkaan arkipäivän elämässä, kun vuokraisäntämme kertoi kuukausittaisen laajakaistan käyttörajoituksen ylittyneen roimasti. Emme tienneet mistään rajoituksesta, joten tämä tuli täytenä yllätyksenä. Olemme käyttäneet Internettiä lähes samalla tavalla kuin Suomessa lukuunottamatta muutaman suomalaisen tv-ohjelman katsomista, sekä Skypessä puhumista. Onneksi meillä Suomessa oli rajoittamaton yhteys, sillä olisimme varmasti sielläkin ylittäneet kuukausirajoituksen.
Olemme vieläkin vähän eksyksissä roskasäiliöiden kanssa. Niitä on vain kaksi, joista toiseen heitetään sekaisin kaikki kierrätettäväksi kelpaava lasia lukuunottamatta. Lasinkeräyspisteet ovat nimittäin erikseen. Hankaluus piilee siinä, että en muista, mitä muovia kierrätykseen saa laittaa ja se, että työpaikallani kierrätetään eri materiaaleja kuin täällä yksityistaloudessa. Pahalta tuntuu kierrätykseen liittyen, että maito myydään muovikannuissa, jotka tosin voi kierrättää, eikä jogurttia juuri ole isoissa pakkauksissa, ja jos on, niin materiaali on muovia.
Pari sanaa paikallisbusseista. Hermoilen aina aamuisin, ehdinkö asoissa töihin, koska liian usein bussi on joko pahasti myöhässä tai se ei tule ollenkaan. Kaiken lisäksi kuukausimaksu on mielestäni tällaisessa pienessä kaupungissa kallis, 50 puntaa. Kertalipun hinta riippuu matkan pituudesta, neljä kilometriä matkustaa 1,80 punnalla, mutta pari pysäkinväliä siitä eteenpäin maksaakin jo 2,50 puntaa. Junalla matkustaminen on tähän verrattuna halpaa, Southamptonista Brightoniin (100 km) maksoi meno-paluulippu 17 puntaa. Junan kyyti ei tosin ole verrattavissa junalla matkustamiseen Suomessa. Juna on hyvin hidas, tärisevä ja äänekäs.
Muuten aika negatiivissävyisen blogikirjoituksen on päätyttävä positiivisesti. Löysin edellisviikolla varmasti yhden kaupungin halvimmista vaatekaupoista, Primarkin. Vaate kuin vaate lähtee halvimmillaan muutamalla punnalla. Tottakai halpa hinta heijastuu laatuun, mutta etenkin naiset eivät muutenkaan käytä vaatteitaan puhki, vaan useimmat vaatteet menevät vaihtoon, kun kausi vaihtuu. Joten haitanneeko tuo, jos Primarkin vaatteet eivät säily pesusta toiseen uuden veroisena. Primarkin, kuten lähes kaikkien muidenkin vaatekauppojen, valikoimaan voi tutustua Internetissä. Itse en ole vielä täällä tilannut netistä, mutta yleensä tutustun etukäteen valikoimaan, koska monet vaatekaupat ovat hehtaarihalleja, joissa iskee valinnan vaikeus.
Ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin uuden työn tuovan huomattavaa stressiä, mikä ilmenee valtavana väsymyksenä. Parina iltana viikossa torkahtelen jo seitsemän aikaa illalla. Kohtalotoverini lohduttivat väsymyksen todella olevan vain ympäristönvaihdoksen tuomaa stressiä, eikä mikään vakava sairaus, ja uskoivat taustalla olevan uuden työpaikan lisäksi mm. vieras kieli ja kaikki alussa hoidettavaksi tulevat asiat.
Törmäsimme erittäin ikävään seikkaan arkipäivän elämässä, kun vuokraisäntämme kertoi kuukausittaisen laajakaistan käyttörajoituksen ylittyneen roimasti. Emme tienneet mistään rajoituksesta, joten tämä tuli täytenä yllätyksenä. Olemme käyttäneet Internettiä lähes samalla tavalla kuin Suomessa lukuunottamatta muutaman suomalaisen tv-ohjelman katsomista, sekä Skypessä puhumista. Onneksi meillä Suomessa oli rajoittamaton yhteys, sillä olisimme varmasti sielläkin ylittäneet kuukausirajoituksen.
Olemme vieläkin vähän eksyksissä roskasäiliöiden kanssa. Niitä on vain kaksi, joista toiseen heitetään sekaisin kaikki kierrätettäväksi kelpaava lasia lukuunottamatta. Lasinkeräyspisteet ovat nimittäin erikseen. Hankaluus piilee siinä, että en muista, mitä muovia kierrätykseen saa laittaa ja se, että työpaikallani kierrätetään eri materiaaleja kuin täällä yksityistaloudessa. Pahalta tuntuu kierrätykseen liittyen, että maito myydään muovikannuissa, jotka tosin voi kierrättää, eikä jogurttia juuri ole isoissa pakkauksissa, ja jos on, niin materiaali on muovia.
Pari sanaa paikallisbusseista. Hermoilen aina aamuisin, ehdinkö asoissa töihin, koska liian usein bussi on joko pahasti myöhässä tai se ei tule ollenkaan. Kaiken lisäksi kuukausimaksu on mielestäni tällaisessa pienessä kaupungissa kallis, 50 puntaa. Kertalipun hinta riippuu matkan pituudesta, neljä kilometriä matkustaa 1,80 punnalla, mutta pari pysäkinväliä siitä eteenpäin maksaakin jo 2,50 puntaa. Junalla matkustaminen on tähän verrattuna halpaa, Southamptonista Brightoniin (100 km) maksoi meno-paluulippu 17 puntaa. Junan kyyti ei tosin ole verrattavissa junalla matkustamiseen Suomessa. Juna on hyvin hidas, tärisevä ja äänekäs.
Muuten aika negatiivissävyisen blogikirjoituksen on päätyttävä positiivisesti. Löysin edellisviikolla varmasti yhden kaupungin halvimmista vaatekaupoista, Primarkin. Vaate kuin vaate lähtee halvimmillaan muutamalla punnalla. Tottakai halpa hinta heijastuu laatuun, mutta etenkin naiset eivät muutenkaan käytä vaatteitaan puhki, vaan useimmat vaatteet menevät vaihtoon, kun kausi vaihtuu. Joten haitanneeko tuo, jos Primarkin vaatteet eivät säily pesusta toiseen uuden veroisena. Primarkin, kuten lähes kaikkien muidenkin vaatekauppojen, valikoimaan voi tutustua Internetissä. Itse en ole vielä täällä tilannut netistä, mutta yleensä tutustun etukäteen valikoimaan, koska monet vaatekaupat ovat hehtaarihalleja, joissa iskee valinnan vaikeus.
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Juurtumista havaittavissa
Lensin viikoksi Suomeen ja pidin siksi kirjoitustauon täällä blogissa. Suomessa kevät oli myöhässä, mutta helteet alkoivat, kun minä olin vielä siellä. Palatessani takaisin Englantiin, sain huomata, että täällä sää oli jatkunut viileänä ja epävakaisena, mutta pari päivää oltuani alkoi sentään lämmetä ja aurinko taas paistaa.
Kolmas viikko oli menossa epätoivoista yritystäni avata pankkitili. Olin valinnut suurimmat pankit, joiden konttoreissa kävin. Periaatteessa henkilötodistuksella ja todistuksella asuinosoitteesta pitäisi saada avattua pankkitili. Ilmeisesti suurin osa vaatii myös säännölliset palkkatulot, mutta minullahan oli työsopimus mukana. Kahdessa ensimmäisessä pankissa ei hyväksytty ainuttakaan heille toimittamaani todistusta osoitteesta. Vuokrasopimuksemme ei kelvannut, koska se koskee vain yhtä huonetta, ei koko asuntoa. Mitään laskuja meillä ei ole, koska vuokra kattaa kaikki asumiskulut (vesi, sähkö, kaasu, tv, Internet, jätehuolto yms.).
Kahdessa muussa pankissa ei ollut mitään vaikeuksia osoitteen kanssa, mutta nimen kanssa kylläkin. Henkilötodistuksessani on nimittäin vielä tyttönimeni, mutta pyysin Suomen viranomaisilta todistuksen nykyisestä nimestäni. Tätä leimoilla varustettua, Iso-Britannian viranomaisille suunnattua todistusta pankit eivät hyväksy. He pyysivät vihkitodistusta todistamaan, että todella olen mennyt naimisiin ja siksi mahdollisesti muuttanut sukunimeni. Nyt vihdoin sain avattua yhdessä suurimmista pankeista tilin, kun he ensin käännättivät vihkitodistuksen englanniksi. Mikä parasta, tili on kuukausimaksuton sisältäen verkkopankkitunnukset, Visa debit -kortin ja erillisen säästötilin, johon siihenkin olisi halutessaan saanut pankkiautomaattikortin.
Myös työn aloittaminen on ollut hyvin takkuista. Aloitin työt reilu kuukausi sen jälkeen, kun kuulin saaneeni paikan. Prosessiin kuului kuuden viimeisen vuoden asuinosoitteiden tarkistaminen, viiden viimeisen vuoden työnantajiin yhteyden otto, rikosrekisterin tarkistaminen yms. Olen työskennellyt Suomessa ulkoministeriön palveluksessa, eikä sielläkään työn aloittaminen ollut näin hankalaa! Olisi mielenkiintoista tietää, käyvätkö myös syntyperäiset britit tämän kaiken läpi ja onko tämä edessä minulla joka kerta, jos vaihdan täällä työpaikkaa. Vaati nimittäin varsin paljon vaivaa etsiä virallinen paperi, joka todistaa osoitteeni viisi vuotta sitten. Opiskelijana tuli vaihdettua muutamaan otteeseen asuntoa ja asuttua myös ulkomailla.
Kaikesta huolimatta annan englantilaisille kerta toisensa jälkeen anteeksi heidän perusteellisuutensa. Eivät suomalaiset viranomaisetkaan sieltä helpoimmasta päästä ole, sen olen saanut erityisen hyvin havaita maahanmuuttajamieheni rinnalla. Täällä sentään ollaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hyväntuulisia ja kohteliaita ja pyydellään vuolaasti anteeksi pakollisia kiemuroita.
Kolmas viikko oli menossa epätoivoista yritystäni avata pankkitili. Olin valinnut suurimmat pankit, joiden konttoreissa kävin. Periaatteessa henkilötodistuksella ja todistuksella asuinosoitteesta pitäisi saada avattua pankkitili. Ilmeisesti suurin osa vaatii myös säännölliset palkkatulot, mutta minullahan oli työsopimus mukana. Kahdessa ensimmäisessä pankissa ei hyväksytty ainuttakaan heille toimittamaani todistusta osoitteesta. Vuokrasopimuksemme ei kelvannut, koska se koskee vain yhtä huonetta, ei koko asuntoa. Mitään laskuja meillä ei ole, koska vuokra kattaa kaikki asumiskulut (vesi, sähkö, kaasu, tv, Internet, jätehuolto yms.).
Kahdessa muussa pankissa ei ollut mitään vaikeuksia osoitteen kanssa, mutta nimen kanssa kylläkin. Henkilötodistuksessani on nimittäin vielä tyttönimeni, mutta pyysin Suomen viranomaisilta todistuksen nykyisestä nimestäni. Tätä leimoilla varustettua, Iso-Britannian viranomaisille suunnattua todistusta pankit eivät hyväksy. He pyysivät vihkitodistusta todistamaan, että todella olen mennyt naimisiin ja siksi mahdollisesti muuttanut sukunimeni. Nyt vihdoin sain avattua yhdessä suurimmista pankeista tilin, kun he ensin käännättivät vihkitodistuksen englanniksi. Mikä parasta, tili on kuukausimaksuton sisältäen verkkopankkitunnukset, Visa debit -kortin ja erillisen säästötilin, johon siihenkin olisi halutessaan saanut pankkiautomaattikortin.
Myös työn aloittaminen on ollut hyvin takkuista. Aloitin työt reilu kuukausi sen jälkeen, kun kuulin saaneeni paikan. Prosessiin kuului kuuden viimeisen vuoden asuinosoitteiden tarkistaminen, viiden viimeisen vuoden työnantajiin yhteyden otto, rikosrekisterin tarkistaminen yms. Olen työskennellyt Suomessa ulkoministeriön palveluksessa, eikä sielläkään työn aloittaminen ollut näin hankalaa! Olisi mielenkiintoista tietää, käyvätkö myös syntyperäiset britit tämän kaiken läpi ja onko tämä edessä minulla joka kerta, jos vaihdan täällä työpaikkaa. Vaati nimittäin varsin paljon vaivaa etsiä virallinen paperi, joka todistaa osoitteeni viisi vuotta sitten. Opiskelijana tuli vaihdettua muutamaan otteeseen asuntoa ja asuttua myös ulkomailla.
Kaikesta huolimatta annan englantilaisille kerta toisensa jälkeen anteeksi heidän perusteellisuutensa. Eivät suomalaiset viranomaisetkaan sieltä helpoimmasta päästä ole, sen olen saanut erityisen hyvin havaita maahanmuuttajamieheni rinnalla. Täällä sentään ollaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hyväntuulisia ja kohteliaita ja pyydellään vuolaasti anteeksi pakollisia kiemuroita.
maanantai 3. toukokuuta 2010
Vihdoinkin englantilaista säätä!
Nyt saan vihdoin esimakua siitä, miksi englantilaiset tykkäävät puhua säästä. Täällä on ollut jo useamman päivän varsin vaihtelevaa säätä. Päivän mittaan ehtii pukea ja riisua moneen kertaan ja kaivaa sateenvarjoa esiin ja taas piilottaa se. Kaikkein ilkein sää on sade ja tuuli yhdessä, varsinkin kun on menossa jonnekin asioita hoitamaan. Tukka ja meikki on yhtä sotkua, eikä ympärimennyt sateenvarjo varjele vaatteitakaan.
Pari muutakin englantilaiseksi väitettyä seikkaa on tultu omakohtaisesti todistettua. Englantilaiset eivät huuhtele tiskiainetta astioista pois! He pesevät astiat tiskiaineella ja kuivaavat sen jälkeen, huuhtelematta. Itse huuhtaisen soluasuntomme keittiön astiat aina ennen käyttöä, koska en usko tiskiainejäämien olevan kovin terveellistä.
Toinen totuus ovat kylmät asunnot. Suomessa tottui, että ulkona vallitsevasta säästä huolimatta asunnot ovat lämpimiä. Täällä tuntuu ulkolämpötila heijastuvan yksi yhteen asunnon sisälämpötilaan. Tässä asunnossa on vielä poikkeuksellisesti kaksilasi-ikkunat, mikä mielestäni auttaa siinä, ettei kylmyyden lisäksi kosteus pääse yhtä helposti sisään kuin yhden lasin läpi. Yövyimme nimittäin viime vuonna pari yötä hostellissa, jossa sadepäivinä oli hyvin kosteaa.
Kävelimme toistaiseksi viimeisenä täysin aurinkoisena päivänä päämäärättömästi lähiössämme ja löysimme sattumalta yhden alueen virkistyspaikoista, Sholing Valleyssa sijaitsevan Miller's Pondin. Sholing Valley on laaja viheralue, josta löytyy niin nurmikkoa lukuisten hevosten laiduntamiseen, kuin metsikköäkin. Alla olevaan kuvaan on päässyt yksi erikoisimman näköisistä hevosista.
Miller's Pond on lampi, jossa viime hetken suojelutoimenpiteiden ansiosta elelee jälleen lukuisia kaloja ja lintuja. Jos ylittää lähimmän autotien, päätyy isoon lehtipuumetsään, Mayfield puistoon, josta olen kertonut jo aikaisemmin.
Miller's Pondilla todistimme herttaista näkyä, kun 15 pienenpientä sinisorsan poikasta käveli veden päällä. Veden päällä oli nimittäin vesikasvien lehtiä ja pienokaiset taapersivat niitä pitkin. En päässyt todistamaan kesälomamatkoilta Saimaalle sijoittuvaa tuttua näkyä, jossa poikaset kiipeävät emonsa selkään vapaamatkustajiksi. Nämä poikaset uiskentelivat yksinään, eikä vanhempia näkynyt lähettyvillä.
Pari muutakin englantilaiseksi väitettyä seikkaa on tultu omakohtaisesti todistettua. Englantilaiset eivät huuhtele tiskiainetta astioista pois! He pesevät astiat tiskiaineella ja kuivaavat sen jälkeen, huuhtelematta. Itse huuhtaisen soluasuntomme keittiön astiat aina ennen käyttöä, koska en usko tiskiainejäämien olevan kovin terveellistä.
Toinen totuus ovat kylmät asunnot. Suomessa tottui, että ulkona vallitsevasta säästä huolimatta asunnot ovat lämpimiä. Täällä tuntuu ulkolämpötila heijastuvan yksi yhteen asunnon sisälämpötilaan. Tässä asunnossa on vielä poikkeuksellisesti kaksilasi-ikkunat, mikä mielestäni auttaa siinä, ettei kylmyyden lisäksi kosteus pääse yhtä helposti sisään kuin yhden lasin läpi. Yövyimme nimittäin viime vuonna pari yötä hostellissa, jossa sadepäivinä oli hyvin kosteaa.
Kävelimme toistaiseksi viimeisenä täysin aurinkoisena päivänä päämäärättömästi lähiössämme ja löysimme sattumalta yhden alueen virkistyspaikoista, Sholing Valleyssa sijaitsevan Miller's Pondin. Sholing Valley on laaja viheralue, josta löytyy niin nurmikkoa lukuisten hevosten laiduntamiseen, kuin metsikköäkin. Alla olevaan kuvaan on päässyt yksi erikoisimman näköisistä hevosista.
Miller's Pond on lampi, jossa viime hetken suojelutoimenpiteiden ansiosta elelee jälleen lukuisia kaloja ja lintuja. Jos ylittää lähimmän autotien, päätyy isoon lehtipuumetsään, Mayfield puistoon, josta olen kertonut jo aikaisemmin.
Miller's Pondilla todistimme herttaista näkyä, kun 15 pienenpientä sinisorsan poikasta käveli veden päällä. Veden päällä oli nimittäin vesikasvien lehtiä ja pienokaiset taapersivat niitä pitkin. En päässyt todistamaan kesälomamatkoilta Saimaalle sijoittuvaa tuttua näkyä, jossa poikaset kiipeävät emonsa selkään vapaamatkustajiksi. Nämä poikaset uiskentelivat yksinään, eikä vanhempia näkynyt lähettyvillä.
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Perunalastuja ja kierrätystä
Englannissa perunalastut on pakattu pieniin, 25 gramman pusseihin. Ne myydään pakattuna tavallisimmin kuuden pussin suurempiin pusseihin. Juuri tyhjensin yhden pikkupussillisen iltapalaksi :)
Päivittelin viimeksi tänään, että milloin meidän pitäisi A) huomata, että Englannissa kaikki on toisin kuin Suomessa, kuten muut Englannissa asuvat suomalaiset väittävät ja B) huomata, että tämä on niin vanhanaikainen ja byrokraattinen maa, että käytännön asioiden hoitaminen on vaikeaa. Ehkä meidän pitäisi olla täällä töissä tai opiskella, jotta olisimme paremmin kiinni yhteiskunnassa. Nyt Suomen ja Englannin väliset erot vaikuttavat lähinnä kosmeettisilta ja kaikki asiat ovat sujuneet vähintään yhtä jouhevasti kuin Suomessa.
Muutama sananen kierrätyksestä. Tämän asunnon ulkopuolella on kaksi keräysastiaa. Toinen on sekajätteelle ja toinen paperille, pahville, muovipulloille ja juomatölkeille. Takapihalta löytyy lisäksi kassi, johon kerätään puutarhajätettä. Kauempana Woolstonin keskustassa on keräyspisteitä ainakin eriväriselle lasille ja kirpputoreille toimitteville vaatteille ja kengille. Hyväntekeväisyysjärjestöiltä tulee lisäksi ilmaisjakelun mukana suoraan kotiin muovikasseja, joihin voi pakata lahjoitettavaa tavaraa ja jättää pussi oven taakse kerättäväksi.
Jatketaan kaupan valikoimilla. Itse suosin Suomessa mahdollisimman suuria pakkauksia ekologisista syistä. Ostin esimerkiksi aina jogurtin litran pahvipakkauksissa. Täällä suurin löytämäni jogurttipakkaus on puolen litran muoviastia. Kylmässä säilytettävä maito on pakattu muovipulloon. Jokaisesta ruokakaupasta saa ilmaiseksi muovikassit ostoksille. Nuo ilmaiset muovikassit ovat kaksipiippuinen asia. Toisaalta ilmaisuus ei houkuttele kantamaan omaa ostoskassia mukanaan, mutta toisaalta ei tarvitse ostaa roskapusseja, kun hyödyntää nuo ilmaiset kassit.
Toisaalta elintarvikepakkauksissa kerrotaan paljon kierrätyksestä, yllätyksekseni jopa ekologisesta jalanjäljestä. Lisäksi kaupat jakavat paljon tietoa ekologisesta kuluttamisesta, joten ei ihan niin pahaa, miltä näyttää!
Southamptonin keskustassa on joka perjantai ja lauantai markkinat. Ruoka on jopa puolet halvempaa kuin kaupoissa ja kun tähän yhdistää kolmen kilometrin kävelyn suuntaansa asunnoltamme, niin markkinapäivissä yhdistyy rahan säästö ja hyötyliikunta. Markkinoilla myydään ruuan lisäksi puoli-ilmaisia musiikkia CD-levyjä, DVD-elokuvia, kirjoja, kosmetiikkaa, vaatteita ja kaikenlaista taloustavaraa.
Olemme olleet Englannissa nyt vajaa kaksi viikkoa ja vasta kahtena päivänä on ollut puolipilvistä. Lisäksi yhtenä yönä satoi. Tiedän kyllä, ettei sää voi jatkua tällaisena jatkuvasti, mutta tämä ainakin vie terän puheista Englannin mahdottomasta säästä. Tulimme toki myös erinomaiseen aikaan, keskellä kaunista kevättä.
Päivittelin viimeksi tänään, että milloin meidän pitäisi A) huomata, että Englannissa kaikki on toisin kuin Suomessa, kuten muut Englannissa asuvat suomalaiset väittävät ja B) huomata, että tämä on niin vanhanaikainen ja byrokraattinen maa, että käytännön asioiden hoitaminen on vaikeaa. Ehkä meidän pitäisi olla täällä töissä tai opiskella, jotta olisimme paremmin kiinni yhteiskunnassa. Nyt Suomen ja Englannin väliset erot vaikuttavat lähinnä kosmeettisilta ja kaikki asiat ovat sujuneet vähintään yhtä jouhevasti kuin Suomessa.
Muutama sananen kierrätyksestä. Tämän asunnon ulkopuolella on kaksi keräysastiaa. Toinen on sekajätteelle ja toinen paperille, pahville, muovipulloille ja juomatölkeille. Takapihalta löytyy lisäksi kassi, johon kerätään puutarhajätettä. Kauempana Woolstonin keskustassa on keräyspisteitä ainakin eriväriselle lasille ja kirpputoreille toimitteville vaatteille ja kengille. Hyväntekeväisyysjärjestöiltä tulee lisäksi ilmaisjakelun mukana suoraan kotiin muovikasseja, joihin voi pakata lahjoitettavaa tavaraa ja jättää pussi oven taakse kerättäväksi.
Jatketaan kaupan valikoimilla. Itse suosin Suomessa mahdollisimman suuria pakkauksia ekologisista syistä. Ostin esimerkiksi aina jogurtin litran pahvipakkauksissa. Täällä suurin löytämäni jogurttipakkaus on puolen litran muoviastia. Kylmässä säilytettävä maito on pakattu muovipulloon. Jokaisesta ruokakaupasta saa ilmaiseksi muovikassit ostoksille. Nuo ilmaiset muovikassit ovat kaksipiippuinen asia. Toisaalta ilmaisuus ei houkuttele kantamaan omaa ostoskassia mukanaan, mutta toisaalta ei tarvitse ostaa roskapusseja, kun hyödyntää nuo ilmaiset kassit.
Toisaalta elintarvikepakkauksissa kerrotaan paljon kierrätyksestä, yllätyksekseni jopa ekologisesta jalanjäljestä. Lisäksi kaupat jakavat paljon tietoa ekologisesta kuluttamisesta, joten ei ihan niin pahaa, miltä näyttää!
Southamptonin keskustassa on joka perjantai ja lauantai markkinat. Ruoka on jopa puolet halvempaa kuin kaupoissa ja kun tähän yhdistää kolmen kilometrin kävelyn suuntaansa asunnoltamme, niin markkinapäivissä yhdistyy rahan säästö ja hyötyliikunta. Markkinoilla myydään ruuan lisäksi puoli-ilmaisia musiikkia CD-levyjä, DVD-elokuvia, kirjoja, kosmetiikkaa, vaatteita ja kaikenlaista taloustavaraa.
Olemme olleet Englannissa nyt vajaa kaksi viikkoa ja vasta kahtena päivänä on ollut puolipilvistä. Lisäksi yhtenä yönä satoi. Tiedän kyllä, ettei sää voi jatkua tällaisena jatkuvasti, mutta tämä ainakin vie terän puheista Englannin mahdottomasta säästä. Tulimme toki myös erinomaiseen aikaan, keskellä kaunista kevättä.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Money, money, money...
Vietän tänään syntymäpäivääni toista kertaa ulkomaan kamaralla. Ensimmäinen kerta oli Senegalissa 25-vuotiaana ja sitä seuraavana vuonna ehdin pari päivää ennen syntymäpäivää Ranskasta Suomeen. Syntymäpäivä on sujunut kakun ja kahvittelun merkeissä. Onnistuimme myös lahjakkaasti eksymään päiväkävelyllä, koska kaikki kadut näyttävät samanlaisilta :)
Ajattelin kertoa nyt hieman Englannin hintatasosta. Palkathan täällä ovat ainakin asiakaspalvelun parissa selvästi alemmat kuin Suomessa, vuosipalkka siinä 14.000-18.000 puntaa (1 punta on tällä hetkellä noin 1,15 euroa). Verotus on mielestäni erittäin ankaraa myös pienituloisen kohdalla. Kylmän totuuden kohtaan sitten, kun alan itse tienaamaan.
Vuokrat kaupungeissa ovat vähintään Suomen pääkaupunkiseudun tasoa. Pakollisiin laskuihin pitää sähkön ja veden lisäksi laskea kaasu ja jätehuolto, koska useimmat suosivat ns. rivitaloasumista, jossa jokainen huolehtii omista roskistaan. Internet maksaa saman kuin Suomessa ja ainakin prepaid-kännykkäliittymä on kallis, mutta onhan se Suomessakin.
Ruoka on erittäin kallista. Uskallan sanoa näin, vaikka voin saada vastaväitteitäkin. On totta, että pikaruokaravintoloissa syöminen, sekä esim. kakut, pullat ja valkoinen leipä on halpaa. Näitä ei vain tulisi syödä kovin usein jos haluaa säilyä terveenä ja normaalipainoisena. Jos haluaa ostaa hedelmiä, vihanneksia ja lihaa, voi varautua siihen, että ne ovat kalliimpia tai samanhintaisia kuin Suomessa. Täällä näkee niin paljon ylipainoisia ihmisiä, että tulee mieleen, onko lihavuuden osasyynä heidän taloudellinen tilanteensa.
Liikkuminen on kallista. Esimerkiksi täällä Englannin mittakaavassa pienessä Southamptonissa kuukauden bussilippu maksaa 48 puntaa, kertalippu 1,80 puntaa. Lentäminen Englannista ulkomaille sen sijaan on varsin halpaa.
Tämän vuodatuksen jälkeen voi vain ihmetellä, kuinka ihmisillä on varaa elää täällä? Ei ole tavatonta, että aikuinen työssäkäyvä henkilö vuokraa huoneen asunnon sijasta tai jos omistaa asunnon, antaa ylimääräisen makuuhuoneen vuokralle. Olen myös huomannut, että monet britit menevät kovin nuorena naimisiin. Voiko varhaisen avioitumisiän osittain selittää tällä käytännön seikalla? Toisaalta tuntemani nuorena naimisiin menneet ovat myös saaneet lapset nuorena ja äiti on ollut lasten kanssa kotona.
Ajattelin kertoa nyt hieman Englannin hintatasosta. Palkathan täällä ovat ainakin asiakaspalvelun parissa selvästi alemmat kuin Suomessa, vuosipalkka siinä 14.000-18.000 puntaa (1 punta on tällä hetkellä noin 1,15 euroa). Verotus on mielestäni erittäin ankaraa myös pienituloisen kohdalla. Kylmän totuuden kohtaan sitten, kun alan itse tienaamaan.
Vuokrat kaupungeissa ovat vähintään Suomen pääkaupunkiseudun tasoa. Pakollisiin laskuihin pitää sähkön ja veden lisäksi laskea kaasu ja jätehuolto, koska useimmat suosivat ns. rivitaloasumista, jossa jokainen huolehtii omista roskistaan. Internet maksaa saman kuin Suomessa ja ainakin prepaid-kännykkäliittymä on kallis, mutta onhan se Suomessakin.
Ruoka on erittäin kallista. Uskallan sanoa näin, vaikka voin saada vastaväitteitäkin. On totta, että pikaruokaravintoloissa syöminen, sekä esim. kakut, pullat ja valkoinen leipä on halpaa. Näitä ei vain tulisi syödä kovin usein jos haluaa säilyä terveenä ja normaalipainoisena. Jos haluaa ostaa hedelmiä, vihanneksia ja lihaa, voi varautua siihen, että ne ovat kalliimpia tai samanhintaisia kuin Suomessa. Täällä näkee niin paljon ylipainoisia ihmisiä, että tulee mieleen, onko lihavuuden osasyynä heidän taloudellinen tilanteensa.
Liikkuminen on kallista. Esimerkiksi täällä Englannin mittakaavassa pienessä Southamptonissa kuukauden bussilippu maksaa 48 puntaa, kertalippu 1,80 puntaa. Lentäminen Englannista ulkomaille sen sijaan on varsin halpaa.
Tämän vuodatuksen jälkeen voi vain ihmetellä, kuinka ihmisillä on varaa elää täällä? Ei ole tavatonta, että aikuinen työssäkäyvä henkilö vuokraa huoneen asunnon sijasta tai jos omistaa asunnon, antaa ylimääräisen makuuhuoneen vuokralle. Olen myös huomannut, että monet britit menevät kovin nuorena naimisiin. Voiko varhaisen avioitumisiän osittain selittää tällä käytännön seikalla? Toisaalta tuntemani nuorena naimisiin menneet ovat myös saaneet lapset nuorena ja äiti on ollut lasten kanssa kotona.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Palanutta ihoa viilentämässä
Ensimmäinen viikko elämää Englannissa takana. Ei vaikuta yhtään hassummalta :) Kaupunki alkaa vaikuttaa kauniilta, kun päästiin pois ydinkeskustasta. Woolstonista löytyi niin iso puisto, Mayfield, että on kuin kävelisi eteläsuomalaisessa metsässä lehtipuineen ja puroineen. Joku päivä menemme New Forest National Parkiin, jolla on kokoa hurjat 571 km2. Alla kuva Mayfield-puistosta.
Aurinko on paistanut niin kuumasti, että olen polttanut kasvoni ja päänahkani nyt kolmatta päivää peräkkäin. Ehkä nyt olisi jo aika suunnistaa kosmetiikkakauppaan ostamaan aurinkovoidetta!
Olen unohtanut kertoa alun välttämättömyyksien hankkimisista matkapuhelinliittymän avaamisesta. Päädyimme sen enempiä kyselemättä avaamaan preepaid-liittymän. Sim-kortin sai toimintakuntoisena samantien mukaan, eikä vaadittu muuta kuin rahaa :) Kallishan tuo on, mutta riittää ensi alkuun.
Toinen oleellinen tieto on tietenkin se, että epäonninen Titanic-laiva lähti täältä Southamptonista matkaan. Kaupunki repii aiheesta rahaa vielä tänäkin päivänä. On tämä muutenkin historiallinen kaupunki, kuten kyllä koko Englanti, ja mm. maailmansotien jälkiä on paikka paikoin ainakin keskustassa näkyvissä.
Englanti on kasvissyöjien unelmamaa. Kaupassa myytävät ruuat on merkitty teksteillä "sopii vegaaneille" tai "sopii kasvissyöjille". Tänään kyseinen merkintä esti meitä ostamasta pastakastiketta, jossa sisälsi anjovista. Kyseinen fisu ei nimittäin ole suurinta herkkuamme. Ihmettelimme purkki kädessämme, miksi sen kyljessä ei ole merkintää kasvissyöjille soveltuvuudesta, koska sen ei pitäisi sisältää lihaa. Ainesosaluetteloa lukiessa löytyi sitten tuo anjovis.
Mihin muuten Suomesta mahtoi hävitä joskus 90-luvulla perustetut palvelut, jossa ostokset toimitetaan kaupasta kotiin? Täällä saa ostokset loppusummasta riippuen 0-5 punnan hintaan kotiin toimitettuna. Lisäksi saa valita, meneekö itse valitsemaan kaupasta haluamansa vai tilaako netin kautta. Tällaisille tällä hetkellä autottomille tuollainen palvelu on erinomainen.
Viimeiseksi taas yksi heppakuva. Kuten kuvasta näkee, niin hevosen pitäminen kaupungissa ei ole mitenkään mahdotonta :)
Aurinko on paistanut niin kuumasti, että olen polttanut kasvoni ja päänahkani nyt kolmatta päivää peräkkäin. Ehkä nyt olisi jo aika suunnistaa kosmetiikkakauppaan ostamaan aurinkovoidetta!
Olen unohtanut kertoa alun välttämättömyyksien hankkimisista matkapuhelinliittymän avaamisesta. Päädyimme sen enempiä kyselemättä avaamaan preepaid-liittymän. Sim-kortin sai toimintakuntoisena samantien mukaan, eikä vaadittu muuta kuin rahaa :) Kallishan tuo on, mutta riittää ensi alkuun.
Toinen oleellinen tieto on tietenkin se, että epäonninen Titanic-laiva lähti täältä Southamptonista matkaan. Kaupunki repii aiheesta rahaa vielä tänäkin päivänä. On tämä muutenkin historiallinen kaupunki, kuten kyllä koko Englanti, ja mm. maailmansotien jälkiä on paikka paikoin ainakin keskustassa näkyvissä.
Englanti on kasvissyöjien unelmamaa. Kaupassa myytävät ruuat on merkitty teksteillä "sopii vegaaneille" tai "sopii kasvissyöjille". Tänään kyseinen merkintä esti meitä ostamasta pastakastiketta, jossa sisälsi anjovista. Kyseinen fisu ei nimittäin ole suurinta herkkuamme. Ihmettelimme purkki kädessämme, miksi sen kyljessä ei ole merkintää kasvissyöjille soveltuvuudesta, koska sen ei pitäisi sisältää lihaa. Ainesosaluetteloa lukiessa löytyi sitten tuo anjovis.
Mihin muuten Suomesta mahtoi hävitä joskus 90-luvulla perustetut palvelut, jossa ostokset toimitetaan kaupasta kotiin? Täällä saa ostokset loppusummasta riippuen 0-5 punnan hintaan kotiin toimitettuna. Lisäksi saa valita, meneekö itse valitsemaan kaupasta haluamansa vai tilaako netin kautta. Tällaisille tällä hetkellä autottomille tuollainen palvelu on erinomainen.
Viimeiseksi taas yksi heppakuva. Kuten kuvasta näkee, niin hevosen pitäminen kaupungissa ei ole mitenkään mahdotonta :)
torstai 15. huhtikuuta 2010
Lähiseutua tutkimassa
Pari päivää on vierähtänyt uudessa kodissamme, huoneessa Bishops Roadilla. Lähikulmien valitettavan kalliit ja suppeat ruokakaupat on löydetty ja todettu, ettei näillä kulmilla juuri muuta olekaan. Woolstonin keskustassa, joka on sopivan kävelymatkan päässä sijaitseva isompi lähiö, löytyy lempparikauppojani kuten Superdrugs ja Boots, sekä pieniä kirpputoreja vieri vieressä. Olin todella iloisesti yllättynyt kirppareista, koska Suomessa kolusin niitä ahkerasti. Ainakin tällä seudulla ne ovat kaikki hyvin pieniä ja myyvät lahjoitettua tavaraa hyvään tarkoitukseen.
Keskustan Asda-marketista löytyi helposti Halal-lihaa. Halal-alueet oli merkitty oikein sertifikaatilla, missä varmaan kerrotaan, jos olisi viitsinyt tavata, mitä sääntöjä paikallinen halal-liha noudattaa. Sen sijaan tummaa leipää tai edes kovempaa vaaleaa leipää ei ole löytynyt kuin keskustan Lidlistä. Leivänpaahtimella sentään saa pehmeästä "höttö"leivästä kovempaa, mutta terveellisyys jää täysjyvävehnän tasolle. Leivänpaahdin taitaa muuten löytyä jokaisesta englantilaistaloudesta, sen sijaan kahvinkeitintä ainakaan tässä talossa ei ole. Asuinkumppaneidemme maku teen suhteen ei sekään ole kovin kummoinen, juovat halvinta pussiteetä.
Huomenna pitää alkaa selvittää virallisia kiemuroita työn aloittamisen suhteen. Miten verotetaan, miten terveydenhuolto järjestyy yms. Tällä hetkellä hankalinta on, kun ei ole omaa asuntoa, niin ei ole yhtään virallista laskua, esim sähkölaskua, todistamaan osoite. Viranomaisille ei ihan pelkkä suomalainen passi riitä. Mielenkiintoista tulee myös olemaan pankkitilin avaaminen. Tämän huoneen vuokraus kävi liiankin helposti, varmaan kaikki ei luista ihan samalla tavalla.
Loppuun muutama kuva. Ensimmäinen on yhdestä keskustan monista puistoista. Toinen on täältä meidän kotiseudulta auringonlaskun aikaan. Hevosia paremmin tuntevat voisivat ystävällisesti kertoa rodun.
Keskustan Asda-marketista löytyi helposti Halal-lihaa. Halal-alueet oli merkitty oikein sertifikaatilla, missä varmaan kerrotaan, jos olisi viitsinyt tavata, mitä sääntöjä paikallinen halal-liha noudattaa. Sen sijaan tummaa leipää tai edes kovempaa vaaleaa leipää ei ole löytynyt kuin keskustan Lidlistä. Leivänpaahtimella sentään saa pehmeästä "höttö"leivästä kovempaa, mutta terveellisyys jää täysjyvävehnän tasolle. Leivänpaahdin taitaa muuten löytyä jokaisesta englantilaistaloudesta, sen sijaan kahvinkeitintä ainakaan tässä talossa ei ole. Asuinkumppaneidemme maku teen suhteen ei sekään ole kovin kummoinen, juovat halvinta pussiteetä.
Huomenna pitää alkaa selvittää virallisia kiemuroita työn aloittamisen suhteen. Miten verotetaan, miten terveydenhuolto järjestyy yms. Tällä hetkellä hankalinta on, kun ei ole omaa asuntoa, niin ei ole yhtään virallista laskua, esim sähkölaskua, todistamaan osoite. Viranomaisille ei ihan pelkkä suomalainen passi riitä. Mielenkiintoista tulee myös olemaan pankkitilin avaaminen. Tämän huoneen vuokraus kävi liiankin helposti, varmaan kaikki ei luista ihan samalla tavalla.
Loppuun muutama kuva. Ensimmäinen on yhdestä keskustan monista puistoista. Toinen on täältä meidän kotiseudulta auringonlaskun aikaan. Hevosia paremmin tuntevat voisivat ystävällisesti kertoa rodun.
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Kuvia kotinurkilta
Tässä muutama kuva uudesta kodistamme. Ensin näkymää kotikadultamme.
Sitten talo edestä (talo nro 60:n vieressä).
Ja lopuksi näkymä takapihalle huoneemme ikkunasta otettuna.
Sitten talo edestä (talo nro 60:n vieressä).
Ja lopuksi näkymä takapihalle huoneemme ikkunasta otettuna.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Sattuu ja tapahtuu
Vasta muutama päivä on vierähtänyt Englannissa, mutta tapahtumia on useamman päivän edestä. Ensin täytyy sanoa se vastoinkäymisistä, että yövyimme kolme yötä kahdessa eri hotellissa, eikä kummassakaan toiminut wifi eli langaton nettiyhteys, vaikka piti. Siksi pääsen kirjoittamaan kuulumisia vasta nyt.
Sunnuntaina lentokone laskeutui Lontoon Heathrowlle. Sää oli aurinkoinen ja asteita 12. Sen jälkeen lämpötila on kohonnut 16 asteeseen ja viime viikonloppuna oli kuulemma 18 astetta. Kaikkialla vihertää, mutta onneksi ehdimme vielä seurata kevään kehittymistä, koska kaikissa puissa ei ole vielä lehtiä ainakaan täydessä kuosissaan. Itse olen kevään lapsi, syntynyt härän merkissä huhtikuussa. Minulle kevät on mieluisin vuodenaika, koska paha aurinkoihottumani vie terän kesästä nauttimisesta.
Matkustimme Lontoosta bussilla Southamptoniin muutaman tunnin ikävystyttävän odottelun jälkeen. Asetuimme kahdeksi yöksi Etap-hotelliin, josta alla kuva.
Kuvassa näkyy myös kantaravintolamme, McDonald's! Macdossa (meidän "rakkaastamme" käyttämä nimitys) on käynnissä Monopoli-peli. Voitimme aterian yhteydessä saaduista pelikorteista omenapiirakan ja sunday-jäätelön. Käytimme ne seuraavana päivänä kahvin kanssa. Macdossa pääsimme vihdoin nettiin, koska Etapissa ei lupauksista huolimatta toiminut yhteys edes yleisten tilojen asiakaskoneella.
Tarkastimme sunnuntai-illalla reitin maanantaiseen työhaastattelupaikkaani, vakuutusyhtiö Skandiaan. Tästäkin näkee, että minun pitää aina tarkkaan suunnitella tulevaa. Olisi melkein kuolemaksi myöhästyä työhaastattelusta sen takia, ettei löydä paikkaa, jos oli etukäteen mahdollisuus etsiä reitti :)
Maanantaina aamulla menin Skandiassa avoinna olevan työpaikan välittäneeseen yksityiseen työnvälitystoimistoon. Rekisteröidyin ja suoritin muutaman testin, jossa mitattiin konekirjoitusnopeutta ja Wordin käsittelytaitoja. Sen jälkeen Skandiassa oli vuorossa tunnin kestänyt työhaastattelu englanniksi, vaikka sinne haetaan suomenkielistä Customer service representativea. Ohitimme testi-osuuden, koska tein ne jo viime vuonna. Testit mittaavat matemaattisia taitoja, loogista päättelykykyä, tarkkaavaisuutta yksityiskohtien huomaamiseen yms. Kävin saman haastattelun läpi jo viime vuonna, joten tämä meni varsin rutiinilla.
Haastattelun jälkeen tapasin mieheni kirjastossa, jossa hän oli jo rekisteröitynyt väliaikaiseksi asiakkaaksi. Väliaikaisena asiakkaana saa ilman vakituista osoitetta vain oikeuden käyttää kirjaston tietokoneita kaksi tuntia päivässä kolmen viikon ajan. Rekisteröidyin myös itse ja pääsin jälleen nettiin. Tein varauksen toiseen hotelliin, Victorian-aikaisessa talossa samaan tyyliin sisustettuun The Star Hotelliin, johon vaihdimme tiistaina. Alla kuvia hotellista.
Maanantain lounaaksi ja päivälliseksi oli kaupoissa kiertelyn lisäksi Lidlistä ja Tescosta ostettua tonnikalaa, leipää, omenia ja mehua. Wuhuu, mikä retkiateria! Kahmin kaupoista väliaikaisia kanta-asiakaskortteja ja rekisteröitymiskaavakkeita. Niitä tarttui mukaan ainakin Bootsista (myy mm. kosmetiikkaa ja apteekkituotteita) ja kotoisesta Ikeasta. Olisin myös ottanut kiloja painavan katalogin Tesco Home Plussasta (myy kaikkea kotiin) ja Argosilta (myy kaikkea mahdollista), mutta liikkuva elämämme ei nyt salli lisäkantamuksia. Muita vierailemiamme kauppoja olivat Superdrug (kosmetiikka, apteekkituotteet) ja jättimäinen ostoskeskus West Quay. Kuka sanoi, ettei Englannissa ole ostoskeskuksia, täällä on keskusta-alueella 4-5 Selloon verrattavaa ostosparatiisia.
Jotkut kehuvat Southamptonia hyvin kauniiksi, mutta itse en ole vielä päässyt kaupungin makuun. Meri ei ole niin kuin Helsingissä, kauppatorin reunassa, eikä toisaalta millin tarkkaan leikatut puistot hivele metsiin tottuneen silmää. Alla muutama kuva paikallisista rakennuksista.
Tiistaina vaihdimme aamiaisen (ei-englantilaisen, luojan kiitos) ja Macdossa surffailun jälkeen hotellia. The Star Hotellissakin luvattiin olevan wifi yleisissä tiloissa, mutta eipä toiminut. Kävelimme iltapäivällä uudelleen Macdoon, jossa löysin sähköpostistani vastauksia kyselyihini vuokrattavista huoneista. Soitin parhaimmalta kuulostavalle ja sovimme tapaamisen iltapäiväksi. Viestimme seuraavat tunnit selvitellen, miten pääsemme Itchenin lähiöön.
Pääsimme Itcheniin lopulta varsin vaivattomasti ja nopeasti bussilla ja tapasimme varsinaisen easy-going miehen. Vuokrasimme ison kalustetun huoneen talon yläkerrasta. Miekkonen itse asustaa alakertaa, jossa saamme käyttää kaikkea muuta paitsi hänen makuuhuonetta :D Yläkerrassa meillä on erittäin mukava nainen seinänaapurina. Vuokra on 390 puntaa kuukaudessa sisältäen kaikki asumisen kulut, mukaan lukien kaipaamamme Internet! Kävelimme Itchenissä ympäriinsä bongaten tulevia lähikauppojamme. Ympäristö vaikuttaa perienglantilaiselta pientaloalueelta, lisään tänne kuvia heti, kun saan niitä otettua.
Saimme jo ennen huonetta toisen ilouutisen: minut on hyväksytty Skandiaan töihin! Työ alkanee heti, kun viralliset kiemurat on käyty läpi. Southamptonin kirjastossa huomasin kaksi ilmoitusta kirjastovirkailijan osa-aikatyöstä ja ehdin jo hakea niihin, mutta niitä ei nyt tarvitakaan. Toinen olisi tosin lauantaisin, jolloin Skandiassa ei normaalisti työskennellä. Minullahan on kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomin koulutus, ja muutaman vuoden työkokemus siltä ajalta. Viimeiset reilu pari vuotta olen ollut henkivakuutusyhtiössä vakuutuskäsittelijänä. Täällä olisi siis kummallakin alalla töitä.
Tiistai-illalla pistäydyimme tavaratalo Asdaan, sekä ostimme pizzat kotoisasta maahanmuuttajien pyörittämästä pizzeriasta. Toinen mies näytti pohjois-afrikkalaiselta ja toinen intialaiselta/pakistanilaiselta. Tunnen oloni aina rennoksi ja tervetulleeksi arabien keskuudessa ja niinpä nytkin uskalsin lasketella huumoria kauppatapahtuman lomassa. Muuten täällä Southamptonissa näkee valkoisten brittien ja muiden kanta-eurooppalaisten lisäksi tummia ihmisiä, sekä joitain intialaisia/pakistanilaisia.
Sunnuntaina lentokone laskeutui Lontoon Heathrowlle. Sää oli aurinkoinen ja asteita 12. Sen jälkeen lämpötila on kohonnut 16 asteeseen ja viime viikonloppuna oli kuulemma 18 astetta. Kaikkialla vihertää, mutta onneksi ehdimme vielä seurata kevään kehittymistä, koska kaikissa puissa ei ole vielä lehtiä ainakaan täydessä kuosissaan. Itse olen kevään lapsi, syntynyt härän merkissä huhtikuussa. Minulle kevät on mieluisin vuodenaika, koska paha aurinkoihottumani vie terän kesästä nauttimisesta.
Matkustimme Lontoosta bussilla Southamptoniin muutaman tunnin ikävystyttävän odottelun jälkeen. Asetuimme kahdeksi yöksi Etap-hotelliin, josta alla kuva.
Kuvassa näkyy myös kantaravintolamme, McDonald's! Macdossa (meidän "rakkaastamme" käyttämä nimitys) on käynnissä Monopoli-peli. Voitimme aterian yhteydessä saaduista pelikorteista omenapiirakan ja sunday-jäätelön. Käytimme ne seuraavana päivänä kahvin kanssa. Macdossa pääsimme vihdoin nettiin, koska Etapissa ei lupauksista huolimatta toiminut yhteys edes yleisten tilojen asiakaskoneella.
Tarkastimme sunnuntai-illalla reitin maanantaiseen työhaastattelupaikkaani, vakuutusyhtiö Skandiaan. Tästäkin näkee, että minun pitää aina tarkkaan suunnitella tulevaa. Olisi melkein kuolemaksi myöhästyä työhaastattelusta sen takia, ettei löydä paikkaa, jos oli etukäteen mahdollisuus etsiä reitti :)
Maanantaina aamulla menin Skandiassa avoinna olevan työpaikan välittäneeseen yksityiseen työnvälitystoimistoon. Rekisteröidyin ja suoritin muutaman testin, jossa mitattiin konekirjoitusnopeutta ja Wordin käsittelytaitoja. Sen jälkeen Skandiassa oli vuorossa tunnin kestänyt työhaastattelu englanniksi, vaikka sinne haetaan suomenkielistä Customer service representativea. Ohitimme testi-osuuden, koska tein ne jo viime vuonna. Testit mittaavat matemaattisia taitoja, loogista päättelykykyä, tarkkaavaisuutta yksityiskohtien huomaamiseen yms. Kävin saman haastattelun läpi jo viime vuonna, joten tämä meni varsin rutiinilla.
Haastattelun jälkeen tapasin mieheni kirjastossa, jossa hän oli jo rekisteröitynyt väliaikaiseksi asiakkaaksi. Väliaikaisena asiakkaana saa ilman vakituista osoitetta vain oikeuden käyttää kirjaston tietokoneita kaksi tuntia päivässä kolmen viikon ajan. Rekisteröidyin myös itse ja pääsin jälleen nettiin. Tein varauksen toiseen hotelliin, Victorian-aikaisessa talossa samaan tyyliin sisustettuun The Star Hotelliin, johon vaihdimme tiistaina. Alla kuvia hotellista.
Maanantain lounaaksi ja päivälliseksi oli kaupoissa kiertelyn lisäksi Lidlistä ja Tescosta ostettua tonnikalaa, leipää, omenia ja mehua. Wuhuu, mikä retkiateria! Kahmin kaupoista väliaikaisia kanta-asiakaskortteja ja rekisteröitymiskaavakkeita. Niitä tarttui mukaan ainakin Bootsista (myy mm. kosmetiikkaa ja apteekkituotteita) ja kotoisesta Ikeasta. Olisin myös ottanut kiloja painavan katalogin Tesco Home Plussasta (myy kaikkea kotiin) ja Argosilta (myy kaikkea mahdollista), mutta liikkuva elämämme ei nyt salli lisäkantamuksia. Muita vierailemiamme kauppoja olivat Superdrug (kosmetiikka, apteekkituotteet) ja jättimäinen ostoskeskus West Quay. Kuka sanoi, ettei Englannissa ole ostoskeskuksia, täällä on keskusta-alueella 4-5 Selloon verrattavaa ostosparatiisia.
Jotkut kehuvat Southamptonia hyvin kauniiksi, mutta itse en ole vielä päässyt kaupungin makuun. Meri ei ole niin kuin Helsingissä, kauppatorin reunassa, eikä toisaalta millin tarkkaan leikatut puistot hivele metsiin tottuneen silmää. Alla muutama kuva paikallisista rakennuksista.
Tiistaina vaihdimme aamiaisen (ei-englantilaisen, luojan kiitos) ja Macdossa surffailun jälkeen hotellia. The Star Hotellissakin luvattiin olevan wifi yleisissä tiloissa, mutta eipä toiminut. Kävelimme iltapäivällä uudelleen Macdoon, jossa löysin sähköpostistani vastauksia kyselyihini vuokrattavista huoneista. Soitin parhaimmalta kuulostavalle ja sovimme tapaamisen iltapäiväksi. Viestimme seuraavat tunnit selvitellen, miten pääsemme Itchenin lähiöön.
Pääsimme Itcheniin lopulta varsin vaivattomasti ja nopeasti bussilla ja tapasimme varsinaisen easy-going miehen. Vuokrasimme ison kalustetun huoneen talon yläkerrasta. Miekkonen itse asustaa alakertaa, jossa saamme käyttää kaikkea muuta paitsi hänen makuuhuonetta :D Yläkerrassa meillä on erittäin mukava nainen seinänaapurina. Vuokra on 390 puntaa kuukaudessa sisältäen kaikki asumisen kulut, mukaan lukien kaipaamamme Internet! Kävelimme Itchenissä ympäriinsä bongaten tulevia lähikauppojamme. Ympäristö vaikuttaa perienglantilaiselta pientaloalueelta, lisään tänne kuvia heti, kun saan niitä otettua.
Saimme jo ennen huonetta toisen ilouutisen: minut on hyväksytty Skandiaan töihin! Työ alkanee heti, kun viralliset kiemurat on käyty läpi. Southamptonin kirjastossa huomasin kaksi ilmoitusta kirjastovirkailijan osa-aikatyöstä ja ehdin jo hakea niihin, mutta niitä ei nyt tarvitakaan. Toinen olisi tosin lauantaisin, jolloin Skandiassa ei normaalisti työskennellä. Minullahan on kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomin koulutus, ja muutaman vuoden työkokemus siltä ajalta. Viimeiset reilu pari vuotta olen ollut henkivakuutusyhtiössä vakuutuskäsittelijänä. Täällä olisi siis kummallakin alalla töitä.
Tiistai-illalla pistäydyimme tavaratalo Asdaan, sekä ostimme pizzat kotoisasta maahanmuuttajien pyörittämästä pizzeriasta. Toinen mies näytti pohjois-afrikkalaiselta ja toinen intialaiselta/pakistanilaiselta. Tunnen oloni aina rennoksi ja tervetulleeksi arabien keskuudessa ja niinpä nytkin uskalsin lasketella huumoria kauppatapahtuman lomassa. Muuten täällä Southamptonissa näkee valkoisten brittien ja muiden kanta-eurooppalaisten lisäksi tummia ihmisiä, sekä joitain intialaisia/pakistanilaisia.
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Matkajärjestelyjä
Sinkkutyttönä olin vielä sen luonteinen, että minun piti valmistautua kaikkeen hyvissä ajoin. Matkojen osalta hotelli ja lennot varattiin lähes tulkoon edellisenä vuonna, pakkaaminen tapahtui hyvissä ajoissa laaditun listan mukaan jne. Miehelläni sen sijaan on paljon huolettomampi asenne elämään. Yhdessä olemme päätyneet jonkinlaiseen kompromissiin. Hotellin etsiminen matkaa edeltävänä päivänä myötäili kyllä täysin hänen tyyliään. Lentoliput sentään varattiin muutama viikko ennen matkaa. Eihän se niin oleellista ole mihin päänsä kallistaa, kunhan pääsee paikanpäälle!
Huomenna sunnuntaina lennämme Lontooseen ja sieltä jatkamme samantien bussilla etelään, Southamptoniin. Siellä on hotellihuone luvassa kahdeksi ensimmäiseksi yöksi, mutta sen jälkeen ei ole tietoa majoituksesta. Tarkoituksena on vuokrata jostain päin Englantia huone. Katsotaan, mitä tuleman pitää...
Huomenna sunnuntaina lennämme Lontooseen ja sieltä jatkamme samantien bussilla etelään, Southamptoniin. Siellä on hotellihuone luvassa kahdeksi ensimmäiseksi yöksi, mutta sen jälkeen ei ole tietoa majoituksesta. Tarkoituksena on vuokrata jostain päin Englantia huone. Katsotaan, mitä tuleman pitää...
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Lähtöhetki on käsillä
Edessäni on kahden ja puolen kuukauden virkavapaus työstäni, koska olen lähdössä Englantiin. Kirjoitan tätä blogia sekä kertoakseni kuulumisiani minut tunteville, että jakaakseni kokemuksia niille, jotka ovat kiinnostuneet muuttamaan Englantiin. Otan myös itse mielellään vinkkejä liittyen elämään Englannissa. Mielestäni kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta, vaan voimme auttaa toinen toisiamme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)