Juurtumista havaittavissa

Lensin viikoksi Suomeen ja pidin siksi kirjoitustauon täällä blogissa. Suomessa kevät oli myöhässä, mutta helteet alkoivat, kun minä olin vielä siellä. Palatessani takaisin Englantiin, sain huomata, että täällä sää oli jatkunut viileänä ja epävakaisena, mutta pari päivää oltuani alkoi sentään lämmetä ja aurinko taas paistaa.

Kolmas viikko oli menossa epätoivoista yritystäni avata pankkitili. Olin valinnut suurimmat pankit, joiden konttoreissa kävin. Periaatteessa henkilötodistuksella ja todistuksella asuinosoitteesta pitäisi saada avattua pankkitili. Ilmeisesti suurin osa vaatii myös säännölliset palkkatulot, mutta minullahan oli työsopimus mukana. Kahdessa ensimmäisessä pankissa ei hyväksytty ainuttakaan heille toimittamaani todistusta osoitteesta. Vuokrasopimuksemme ei kelvannut, koska se koskee vain yhtä huonetta, ei koko asuntoa. Mitään laskuja meillä ei ole, koska vuokra kattaa kaikki asumiskulut (vesi, sähkö, kaasu, tv, Internet, jätehuolto yms.).

Kahdessa muussa pankissa ei ollut mitään vaikeuksia osoitteen kanssa, mutta nimen kanssa kylläkin. Henkilötodistuksessani on nimittäin vielä tyttönimeni, mutta pyysin Suomen viranomaisilta todistuksen nykyisestä nimestäni. Tätä leimoilla varustettua, Iso-Britannian viranomaisille suunnattua todistusta pankit eivät hyväksy. He pyysivät vihkitodistusta todistamaan, että todella olen mennyt naimisiin ja siksi mahdollisesti muuttanut sukunimeni. Nyt vihdoin sain avattua yhdessä suurimmista pankeista tilin, kun he ensin käännättivät vihkitodistuksen englanniksi. Mikä parasta, tili on kuukausimaksuton sisältäen verkkopankkitunnukset, Visa debit -kortin ja erillisen säästötilin, johon siihenkin olisi halutessaan saanut pankkiautomaattikortin.

Myös työn aloittaminen on ollut hyvin takkuista. Aloitin työt reilu kuukausi sen jälkeen, kun kuulin saaneeni paikan. Prosessiin kuului kuuden viimeisen vuoden asuinosoitteiden tarkistaminen, viiden viimeisen vuoden työnantajiin yhteyden otto, rikosrekisterin tarkistaminen yms. Olen työskennellyt Suomessa ulkoministeriön palveluksessa, eikä sielläkään työn aloittaminen ollut näin hankalaa! Olisi mielenkiintoista tietää, käyvätkö myös syntyperäiset britit tämän kaiken läpi ja onko tämä edessä minulla joka kerta, jos vaihdan täällä työpaikkaa. Vaati nimittäin varsin paljon vaivaa etsiä virallinen paperi, joka todistaa osoitteeni viisi vuotta sitten. Opiskelijana tuli vaihdettua muutamaan otteeseen asuntoa ja asuttua myös ulkomailla.

Kaikesta huolimatta annan englantilaisille kerta toisensa jälkeen anteeksi heidän perusteellisuutensa. Eivät suomalaiset viranomaisetkaan sieltä helpoimmasta päästä ole, sen olen saanut erityisen hyvin havaita maahanmuuttajamieheni rinnalla. Täällä sentään ollaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hyväntuulisia ja kohteliaita ja pyydellään vuolaasti anteeksi pakollisia kiemuroita.