Pilvinen Portsmouth

Vain viisi päivää auringonpalvonnasta ja käsineitä tarvitaan keskellä päivääkin. Vietimme kylmän perjantain harrastamalla kotimaan matkailua ja matkustamalla junalla Portsmouthiin. Saimme hyvän vinkin outlet-myymälöitä kuhisevasta ostoskeskuksesta Portsmouthin satamassa. Emme olleet käyneet ennen kyseisessä kaupungissa, joten päätimme keskittyä kauppojen läpikäymiseen ja ostoskeskuksen lähettyvillä pysyttelyyn.

Gunwharf Quays –ostoskeskus on kattamaton, mikä kesäaikaan voi olla ihan kiva, mutta me palelimme kaupasta toiseen siirtyessämme. Gunwharfin asiakasvessoille on annettava kunniamaininta: en ole vielä missään nähnyt niin ylellisiä ilmaisia vessoja. Käsienpesualtaita oli yhtä monta kuin wc-loosejakin eli kymmeniä. Käsienpesunesteen vieressä oli käsivoidetta pumppupulloissa, jotka eivät olleet mitään ö-merkkiä, niin kuin yleensä. Suuvettäkin löytyi! Wc-tilojen värimaailma hiveli silmiä, eikä sisustustaulujaan ollut unohdettu.


Saatuamme tarpeeksemme kaupoista, lähdimme kävelemään meren rantaa pitkin. Kala tuoksui (lue: haisi!) ja tienoo oli perjantaina alkuiltapäivästä hyvin hiljainen. Vähän matkan päässä merellä näkyi laivaston alus. Portsmouthissa sijaitsee kuninkaallisten merivoimien esikunnan päämaja. Autolauttoja näkyi liikennöivän vilkkaasti Isle of Wightin saareen ja takaisin.




Ohitimme Royal Garrisonin kirkon. Kyseinen kirkko rakennettiin noin vuonna 1212, mutta vaurioitui sodassa. Emme päässeet kurkistamaan paikkaan sisälle, koska se avataan yleisölle vuosittain vasta 1.4.





Seuraava etappimme oli Portsmouthin katedraali eli The Cathedral Church of St Thomas of Canterbury, Portsmouth. Sen rakentaminen aloitettiin jo vuonna 1180. Itse tykkään enemmän tuon Royal Garrisonin kirkon tyylistä. Siitä tulee mieleen rakastamani Netley Abbey.

Kirkkoja tunnetumpia ovat Spinnaker Tower, 170 metriä korkea näköalatorni, ja HMS Warrior -museoalus. Kumpaankin on niin kirpeän kova sisäänpääsymaksu, että tyydyimme katselemaan niitä tällä kertaa vain ulkoapäin.


Kylmästä hytisten harpoimme takaisin kohti kauppakeskusta. Teimme viimeiset ostokset ja suuntasimme sitten rautatieasemalle nappaamaan kotiinpäin menevä juna. Suunnitelmissamme on vierailla seuraavaksi Winchesterissä.

Inspiroiva Netley Abbey

Teimme sunnuntaina piknik-kävelyretken Netleyyn ja pysähdyimme menomatkalla Netley Abbeyyn. Netley on pieni kylä aivan Southamptonin kupeessa, reippaan kävelymatkan päässä meiltä. Kylälle on ominaista Netley Abbeyn lisäksi Royal Victoria Country Park ja pitkä merenranta. Emme ole vielä löytäneet sieltä uimarantaa, mutta purjehdustoiminta on vilkasta. Nautimme piknikistä Royal Victoria Country Parkissa toisten kevätauringon lämmöstä huumaantuneiden ihmisten joukossa. Välillä oli vaikea keskittyä nauttimaan eväistä, kun sai pelätä isompaa tai pienempää palloa: joko poikien jalkapallopelistä harhautunutta tai yhdelle kymmenistä koirista heitettyä.


Ennen Netleeyn asti kävelyämme pysähdyimme siis Netley Abbeyyn. Abbey-sana tarkoittaa luostaria ja tässä tapauksessa kyse on 1239 rakennetun sistersiläismunkkiluostarin raunioista. En ollut uskoa silmiäni, kun näin tämän paikan ensimmäisen kerran. En ihmettele, että monet kirjailijat ja runoilijat ovat saaneet inspiraationsa raunioiden läheisyydessä. Alue on suosittu piknik-paikka, mutta meillä oli energiaa jatkaa Netleyyn asti. Vierailu Netley Abbeyssa on maksutonta, kuten monissa muissa Englannin nähtävyyksissä. Nurja puoli tässä on se, että valvontaa ei juurikaan ole, joten raunioissa leikkivät lapset vauhdittavat tämän historiallisen paikan katoamista. Onneksi Englannissa on säilynyt runsaasti muitakin luostarien ja linnojen raunioita.

Close the door if you can read

Jatkoimme eilen alkanutta kävelyviikonloppua. Eilen kävelimme pari tuntia lähiympäristössä, mm. Mayfield Parkissa ja Itchen-joen rannalla. Aina, kun olimme jo palaamassa kotiinpäin, päätimme vielä tehdä pienen ylimääräisen lenkin. Tänään kävelimme ensin läheiseen sekatavarakauppaan, joka on sulkemassa ovensa. Kaikki -50 %. Asuntomme tilanahtaus rajoitti ostosmaniaamme, mutta jotain tarttui silti mukaan. Kassaleidit laskivat yhteistoimin ostoksia valitellen samalla toisilleen kiirettä tavalla, joka aiheutti asiakkaalle anteeksipyytelevän olon. Kyseinen kauppa ei ole koskaan ollut tunnettu ystävällisestä palvelusta: nihkeästi sulkeutuvassa ulko-ovessakin lukee englanniksi "Sulje ovi, jos osaat lukea".

Vietyämme ostokset kotiin, ja vilkaistessani läpi juuri kannetun postin; elämäni ensimmäinen kutsu ilmaiseen kohdunkaulasyövän seulontaan; suuntasimme askeleemme kohti kaupungin keskustaa. Itchenin itsemurhasillan ylittäminen on aina yhtä tylsää. Ensin haimme keskustan kupeessa sijaitsevalta maahanmuuttaja-alueelta uutta parturia miehelleni. Parturiksi valikoitui kiinalainen hiustaiteilija. Hänellä oli juuri asiakas pesupaikalla, joten menimme kuluttamaan aikaa yhteen alueen etnisistä ruokakaupoista. Minulle iskee kyseisissä kaupoissa aina hamstrausvimma, mutta onneksi tajusin, että olemme kävellen liikkeellä, joten emme jaksa kantaa paljoa. Jätimme ostokset kassan säilytettäväksi, koska emme viitsineet kantaa niitä mukanamme ennen kotiin lähtöä. Lihatiskin myyjä jätti meille leikatun lihan ystävällisesti takahuoneen jääkaappiin.

Saavuttuamme hiustaitelijan luo takaisin, hänellä oli jo uusi asiakas. Odottelimme puolisen tuntia ja sinä aikana kaikki paikalle poikenneet ihmiset olivat kiinalaisia. Emme voineet välttyä ajatukselta, että olemme väärässä paikassa. Ensimmäinen kysymys hiustaiteilijalta parturin tuoliin istahtaneelle miehelleni oli "Mistä olet kotoisin?". Siltä kysymykseltä ei voi välttyä jos a) ulkonäkö poikkeaa kantabritistä tai b) puhuu murtaen englantia. Minultakin sitä kysytään aina. Koen sen masentavana, koska minulle se kertoo, että en ole hyväksytty osaksi valtaväestöä, olen muukalainen. Positiivisesti ajatteleva mieheni perusteli kysymystä sillä, että Englannissa suuri osa ihmisistä on muualta tulleita ja usein kysyjä itsekin on maahanmuuttaja, joten ihmiset kysyvät ihan vain uteliaisuuttaan. Tulin hieman paremmalle tuulelle, kun muistin, että en tietäisi uuden kampaajani olevan kotoisin lempimaastani, Turkista, jos hän ei ensin olisi kysynyt minulta alkuperääni ja siitä rohkaistuneena kertonut itsekin lähtömaataan. Tällä kiinalaisella hiustaitelijalla taisi olla hieman huono päivä tai sitten hyvin poikkeava näkemys hyvin leikatuista hiuksista, sillä lopputulos ei vastannut kymmenen punnan hintaa. Miesten parturit kun veloittavat ydinkeskustan ulkopuolella vain seitsemisen puntaa.

Kotiinpäin kävellessämme aurinko porotti ja oli kevättakista huolimatta todella kuuma. Huomenna sunnuntaina on tehtävä piknik-retki johonkin ihanaan paikkaan, koska sään luvataan pysyvään samanlaisena: +15 astetta ja aurinko paistaa. Todennäköisin kohteemme on Netley Abbey eli vuonna 1239 perustetun luostarin rauniot. Sinne on reipas kävelymatka, mutta mitäpä siitä, kun samalla saa ihailla vehreitä maisemia ja ottaa vähän arskaa tähän talvenkalpeaan ihoon.