Close the door if you can read

Jatkoimme eilen alkanutta kävelyviikonloppua. Eilen kävelimme pari tuntia lähiympäristössä, mm. Mayfield Parkissa ja Itchen-joen rannalla. Aina, kun olimme jo palaamassa kotiinpäin, päätimme vielä tehdä pienen ylimääräisen lenkin. Tänään kävelimme ensin läheiseen sekatavarakauppaan, joka on sulkemassa ovensa. Kaikki -50 %. Asuntomme tilanahtaus rajoitti ostosmaniaamme, mutta jotain tarttui silti mukaan. Kassaleidit laskivat yhteistoimin ostoksia valitellen samalla toisilleen kiirettä tavalla, joka aiheutti asiakkaalle anteeksipyytelevän olon. Kyseinen kauppa ei ole koskaan ollut tunnettu ystävällisestä palvelusta: nihkeästi sulkeutuvassa ulko-ovessakin lukee englanniksi "Sulje ovi, jos osaat lukea".

Vietyämme ostokset kotiin, ja vilkaistessani läpi juuri kannetun postin; elämäni ensimmäinen kutsu ilmaiseen kohdunkaulasyövän seulontaan; suuntasimme askeleemme kohti kaupungin keskustaa. Itchenin itsemurhasillan ylittäminen on aina yhtä tylsää. Ensin haimme keskustan kupeessa sijaitsevalta maahanmuuttaja-alueelta uutta parturia miehelleni. Parturiksi valikoitui kiinalainen hiustaiteilija. Hänellä oli juuri asiakas pesupaikalla, joten menimme kuluttamaan aikaa yhteen alueen etnisistä ruokakaupoista. Minulle iskee kyseisissä kaupoissa aina hamstrausvimma, mutta onneksi tajusin, että olemme kävellen liikkeellä, joten emme jaksa kantaa paljoa. Jätimme ostokset kassan säilytettäväksi, koska emme viitsineet kantaa niitä mukanamme ennen kotiin lähtöä. Lihatiskin myyjä jätti meille leikatun lihan ystävällisesti takahuoneen jääkaappiin.

Saavuttuamme hiustaitelijan luo takaisin, hänellä oli jo uusi asiakas. Odottelimme puolisen tuntia ja sinä aikana kaikki paikalle poikenneet ihmiset olivat kiinalaisia. Emme voineet välttyä ajatukselta, että olemme väärässä paikassa. Ensimmäinen kysymys hiustaiteilijalta parturin tuoliin istahtaneelle miehelleni oli "Mistä olet kotoisin?". Siltä kysymykseltä ei voi välttyä jos a) ulkonäkö poikkeaa kantabritistä tai b) puhuu murtaen englantia. Minultakin sitä kysytään aina. Koen sen masentavana, koska minulle se kertoo, että en ole hyväksytty osaksi valtaväestöä, olen muukalainen. Positiivisesti ajatteleva mieheni perusteli kysymystä sillä, että Englannissa suuri osa ihmisistä on muualta tulleita ja usein kysyjä itsekin on maahanmuuttaja, joten ihmiset kysyvät ihan vain uteliaisuuttaan. Tulin hieman paremmalle tuulelle, kun muistin, että en tietäisi uuden kampaajani olevan kotoisin lempimaastani, Turkista, jos hän ei ensin olisi kysynyt minulta alkuperääni ja siitä rohkaistuneena kertonut itsekin lähtömaataan. Tällä kiinalaisella hiustaitelijalla taisi olla hieman huono päivä tai sitten hyvin poikkeava näkemys hyvin leikatuista hiuksista, sillä lopputulos ei vastannut kymmenen punnan hintaa. Miesten parturit kun veloittavat ydinkeskustan ulkopuolella vain seitsemisen puntaa.

Kotiinpäin kävellessämme aurinko porotti ja oli kevättakista huolimatta todella kuuma. Huomenna sunnuntaina on tehtävä piknik-retki johonkin ihanaan paikkaan, koska sään luvataan pysyvään samanlaisena: +15 astetta ja aurinko paistaa. Todennäköisin kohteemme on Netley Abbey eli vuonna 1239 perustetun luostarin rauniot. Sinne on reipas kävelymatka, mutta mitäpä siitä, kun samalla saa ihailla vehreitä maisemia ja ottaa vähän arskaa tähän talvenkalpeaan ihoon.