keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Money, money, money...

Vietän tänään syntymäpäivääni toista kertaa ulkomaan kamaralla. Ensimmäinen kerta oli Senegalissa 25-vuotiaana ja sitä seuraavana vuonna ehdin pari päivää ennen syntymäpäivää Ranskasta Suomeen. Syntymäpäivä on sujunut kakun ja kahvittelun merkeissä. Onnistuimme myös lahjakkaasti eksymään päiväkävelyllä, koska kaikki kadut näyttävät samanlaisilta :)

Ajattelin kertoa nyt hieman Englannin hintatasosta. Palkathan täällä ovat ainakin asiakaspalvelun parissa selvästi alemmat kuin Suomessa, vuosipalkka siinä 14.000-18.000 puntaa (1 punta on tällä hetkellä noin 1,15 euroa). Verotus on mielestäni erittäin ankaraa myös pienituloisen kohdalla. Kylmän totuuden kohtaan sitten, kun alan itse tienaamaan.

Vuokrat kaupungeissa ovat vähintään Suomen pääkaupunkiseudun tasoa. Pakollisiin laskuihin pitää sähkön ja veden lisäksi laskea kaasu ja jätehuolto, koska useimmat suosivat ns. rivitaloasumista, jossa jokainen huolehtii omista roskistaan. Internet maksaa saman kuin Suomessa ja ainakin prepaid-kännykkäliittymä on kallis, mutta onhan se Suomessakin.

Ruoka on erittäin kallista. Uskallan sanoa näin, vaikka voin saada vastaväitteitäkin. On totta, että pikaruokaravintoloissa syöminen, sekä esim. kakut, pullat ja valkoinen leipä on halpaa. Näitä ei vain tulisi syödä kovin usein jos haluaa säilyä terveenä ja normaalipainoisena. Jos haluaa ostaa hedelmiä, vihanneksia ja lihaa, voi varautua siihen, että ne ovat kalliimpia tai samanhintaisia kuin Suomessa. Täällä näkee niin paljon ylipainoisia ihmisiä, että tulee mieleen, onko lihavuuden osasyynä heidän taloudellinen tilanteensa.

Liikkuminen on kallista. Esimerkiksi täällä Englannin mittakaavassa pienessä Southamptonissa kuukauden bussilippu maksaa 48 puntaa, kertalippu 1,80 puntaa. Lentäminen Englannista ulkomaille sen sijaan on varsin halpaa.

Tämän vuodatuksen jälkeen voi vain ihmetellä, kuinka ihmisillä on varaa elää täällä? Ei ole tavatonta, että aikuinen työssäkäyvä henkilö vuokraa huoneen asunnon sijasta tai jos omistaa asunnon, antaa ylimääräisen makuuhuoneen vuokralle. Olen myös huomannut, että monet britit menevät kovin nuorena naimisiin. Voiko varhaisen avioitumisiän osittain selittää tällä käytännön seikalla? Toisaalta tuntemani nuorena naimisiin menneet ovat myös saaneet lapset nuorena ja äiti on ollut lasten kanssa kotona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti