Pilvinen Portsmouth

Vain viisi päivää auringonpalvonnasta ja käsineitä tarvitaan keskellä päivääkin. Vietimme kylmän perjantain harrastamalla kotimaan matkailua ja matkustamalla junalla Portsmouthiin. Saimme hyvän vinkin outlet-myymälöitä kuhisevasta ostoskeskuksesta Portsmouthin satamassa. Emme olleet käyneet ennen kyseisessä kaupungissa, joten päätimme keskittyä kauppojen läpikäymiseen ja ostoskeskuksen lähettyvillä pysyttelyyn.

Gunwharf Quays –ostoskeskus on kattamaton, mikä kesäaikaan voi olla ihan kiva, mutta me palelimme kaupasta toiseen siirtyessämme. Gunwharfin asiakasvessoille on annettava kunniamaininta: en ole vielä missään nähnyt niin ylellisiä ilmaisia vessoja. Käsienpesualtaita oli yhtä monta kuin wc-loosejakin eli kymmeniä. Käsienpesunesteen vieressä oli käsivoidetta pumppupulloissa, jotka eivät olleet mitään ö-merkkiä, niin kuin yleensä. Suuvettäkin löytyi! Wc-tilojen värimaailma hiveli silmiä, eikä sisustustaulujaan ollut unohdettu.


Saatuamme tarpeeksemme kaupoista, lähdimme kävelemään meren rantaa pitkin. Kala tuoksui (lue: haisi!) ja tienoo oli perjantaina alkuiltapäivästä hyvin hiljainen. Vähän matkan päässä merellä näkyi laivaston alus. Portsmouthissa sijaitsee kuninkaallisten merivoimien esikunnan päämaja. Autolauttoja näkyi liikennöivän vilkkaasti Isle of Wightin saareen ja takaisin.




Ohitimme Royal Garrisonin kirkon. Kyseinen kirkko rakennettiin noin vuonna 1212, mutta vaurioitui sodassa. Emme päässeet kurkistamaan paikkaan sisälle, koska se avataan yleisölle vuosittain vasta 1.4.





Seuraava etappimme oli Portsmouthin katedraali eli The Cathedral Church of St Thomas of Canterbury, Portsmouth. Sen rakentaminen aloitettiin jo vuonna 1180. Itse tykkään enemmän tuon Royal Garrisonin kirkon tyylistä. Siitä tulee mieleen rakastamani Netley Abbey.

Kirkkoja tunnetumpia ovat Spinnaker Tower, 170 metriä korkea näköalatorni, ja HMS Warrior -museoalus. Kumpaankin on niin kirpeän kova sisäänpääsymaksu, että tyydyimme katselemaan niitä tällä kertaa vain ulkoapäin.


Kylmästä hytisten harpoimme takaisin kohti kauppakeskusta. Teimme viimeiset ostokset ja suuntasimme sitten rautatieasemalle nappaamaan kotiinpäin menevä juna. Suunnitelmissamme on vierailla seuraavaksi Winchesterissä.

Inspiroiva Netley Abbey

Teimme sunnuntaina piknik-kävelyretken Netleyyn ja pysähdyimme menomatkalla Netley Abbeyyn. Netley on pieni kylä aivan Southamptonin kupeessa, reippaan kävelymatkan päässä meiltä. Kylälle on ominaista Netley Abbeyn lisäksi Royal Victoria Country Park ja pitkä merenranta. Emme ole vielä löytäneet sieltä uimarantaa, mutta purjehdustoiminta on vilkasta. Nautimme piknikistä Royal Victoria Country Parkissa toisten kevätauringon lämmöstä huumaantuneiden ihmisten joukossa. Välillä oli vaikea keskittyä nauttimaan eväistä, kun sai pelätä isompaa tai pienempää palloa: joko poikien jalkapallopelistä harhautunutta tai yhdelle kymmenistä koirista heitettyä.


Ennen Netleeyn asti kävelyämme pysähdyimme siis Netley Abbeyyn. Abbey-sana tarkoittaa luostaria ja tässä tapauksessa kyse on 1239 rakennetun sistersiläismunkkiluostarin raunioista. En ollut uskoa silmiäni, kun näin tämän paikan ensimmäisen kerran. En ihmettele, että monet kirjailijat ja runoilijat ovat saaneet inspiraationsa raunioiden läheisyydessä. Alue on suosittu piknik-paikka, mutta meillä oli energiaa jatkaa Netleyyn asti. Vierailu Netley Abbeyssa on maksutonta, kuten monissa muissa Englannin nähtävyyksissä. Nurja puoli tässä on se, että valvontaa ei juurikaan ole, joten raunioissa leikkivät lapset vauhdittavat tämän historiallisen paikan katoamista. Onneksi Englannissa on säilynyt runsaasti muitakin luostarien ja linnojen raunioita.

Close the door if you can read

Jatkoimme eilen alkanutta kävelyviikonloppua. Eilen kävelimme pari tuntia lähiympäristössä, mm. Mayfield Parkissa ja Itchen-joen rannalla. Aina, kun olimme jo palaamassa kotiinpäin, päätimme vielä tehdä pienen ylimääräisen lenkin. Tänään kävelimme ensin läheiseen sekatavarakauppaan, joka on sulkemassa ovensa. Kaikki -50 %. Asuntomme tilanahtaus rajoitti ostosmaniaamme, mutta jotain tarttui silti mukaan. Kassaleidit laskivat yhteistoimin ostoksia valitellen samalla toisilleen kiirettä tavalla, joka aiheutti asiakkaalle anteeksipyytelevän olon. Kyseinen kauppa ei ole koskaan ollut tunnettu ystävällisestä palvelusta: nihkeästi sulkeutuvassa ulko-ovessakin lukee englanniksi "Sulje ovi, jos osaat lukea".

Vietyämme ostokset kotiin, ja vilkaistessani läpi juuri kannetun postin; elämäni ensimmäinen kutsu ilmaiseen kohdunkaulasyövän seulontaan; suuntasimme askeleemme kohti kaupungin keskustaa. Itchenin itsemurhasillan ylittäminen on aina yhtä tylsää. Ensin haimme keskustan kupeessa sijaitsevalta maahanmuuttaja-alueelta uutta parturia miehelleni. Parturiksi valikoitui kiinalainen hiustaiteilija. Hänellä oli juuri asiakas pesupaikalla, joten menimme kuluttamaan aikaa yhteen alueen etnisistä ruokakaupoista. Minulle iskee kyseisissä kaupoissa aina hamstrausvimma, mutta onneksi tajusin, että olemme kävellen liikkeellä, joten emme jaksa kantaa paljoa. Jätimme ostokset kassan säilytettäväksi, koska emme viitsineet kantaa niitä mukanamme ennen kotiin lähtöä. Lihatiskin myyjä jätti meille leikatun lihan ystävällisesti takahuoneen jääkaappiin.

Saavuttuamme hiustaitelijan luo takaisin, hänellä oli jo uusi asiakas. Odottelimme puolisen tuntia ja sinä aikana kaikki paikalle poikenneet ihmiset olivat kiinalaisia. Emme voineet välttyä ajatukselta, että olemme väärässä paikassa. Ensimmäinen kysymys hiustaiteilijalta parturin tuoliin istahtaneelle miehelleni oli "Mistä olet kotoisin?". Siltä kysymykseltä ei voi välttyä jos a) ulkonäkö poikkeaa kantabritistä tai b) puhuu murtaen englantia. Minultakin sitä kysytään aina. Koen sen masentavana, koska minulle se kertoo, että en ole hyväksytty osaksi valtaväestöä, olen muukalainen. Positiivisesti ajatteleva mieheni perusteli kysymystä sillä, että Englannissa suuri osa ihmisistä on muualta tulleita ja usein kysyjä itsekin on maahanmuuttaja, joten ihmiset kysyvät ihan vain uteliaisuuttaan. Tulin hieman paremmalle tuulelle, kun muistin, että en tietäisi uuden kampaajani olevan kotoisin lempimaastani, Turkista, jos hän ei ensin olisi kysynyt minulta alkuperääni ja siitä rohkaistuneena kertonut itsekin lähtömaataan. Tällä kiinalaisella hiustaitelijalla taisi olla hieman huono päivä tai sitten hyvin poikkeava näkemys hyvin leikatuista hiuksista, sillä lopputulos ei vastannut kymmenen punnan hintaa. Miesten parturit kun veloittavat ydinkeskustan ulkopuolella vain seitsemisen puntaa.

Kotiinpäin kävellessämme aurinko porotti ja oli kevättakista huolimatta todella kuuma. Huomenna sunnuntaina on tehtävä piknik-retki johonkin ihanaan paikkaan, koska sään luvataan pysyvään samanlaisena: +15 astetta ja aurinko paistaa. Todennäköisin kohteemme on Netley Abbey eli vuonna 1239 perustetun luostarin rauniot. Sinne on reipas kävelymatka, mutta mitäpä siitä, kun samalla saa ihailla vehreitä maisemia ja ottaa vähän arskaa tähän talvenkalpeaan ihoon.

Kiitos ja näkemiin!

Elämä täällä Englannissa tuntuu nykyään niin tutulta ja kotoisalta, etten enää havaitse mitään niin Suomesta poikkeavaa, että siitä kannattaisi mainita. Aion poistua nyt enemmän tai vähemmän pysyvästi takavasemmalle tästä blogista ja keskittyä muun tyyppisiin kirjoituksiin. Minkälaisiin? Sen saatte toivon mukaan vielä joku päivä nähdä!

Kiitos kaikille, jotka olette lukeneet kirjoituksiani, toivottavasti ne ovat olleet kiinnostavia.

Uusi elämäni Englannissa urautumassa

Huomaan kirjoittavani tätä blogia entistä harvemmin, koska päivät rullaavat kuten aikoinaan Suomessa. Useimpina päivinä en edes huomaa asuvani eri maassa. Tietenkin myös sopeutuva luonne auttaa, ja omatoimisuus. Se oleellinen asia on kerrottava, että virkavapaani loppui irtisanoutumiseen, koska jään toistaiseksi tänne Englantiin.

Ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin uuden työn tuovan huomattavaa stressiä, mikä ilmenee valtavana väsymyksenä. Parina iltana viikossa torkahtelen jo seitsemän aikaa illalla. Kohtalotoverini lohduttivat väsymyksen todella olevan vain ympäristönvaihdoksen tuomaa stressiä, eikä mikään vakava sairaus, ja uskoivat taustalla olevan uuden työpaikan lisäksi mm. vieras kieli ja kaikki alussa hoidettavaksi tulevat asiat.

Törmäsimme erittäin ikävään seikkaan arkipäivän elämässä, kun vuokraisäntämme kertoi kuukausittaisen laajakaistan käyttörajoituksen ylittyneen roimasti. Emme tienneet mistään rajoituksesta, joten tämä tuli täytenä yllätyksenä. Olemme käyttäneet Internettiä lähes samalla tavalla kuin Suomessa lukuunottamatta muutaman suomalaisen tv-ohjelman katsomista, sekä Skypessä puhumista. Onneksi meillä Suomessa oli rajoittamaton yhteys, sillä olisimme varmasti sielläkin ylittäneet kuukausirajoituksen.

Olemme vieläkin vähän eksyksissä roskasäiliöiden kanssa. Niitä on vain kaksi, joista toiseen heitetään sekaisin kaikki kierrätettäväksi kelpaava lasia lukuunottamatta. Lasinkeräyspisteet ovat nimittäin erikseen. Hankaluus piilee siinä, että en muista, mitä muovia kierrätykseen saa laittaa ja se, että työpaikallani kierrätetään eri materiaaleja kuin täällä yksityistaloudessa. Pahalta tuntuu kierrätykseen liittyen, että maito myydään muovikannuissa, jotka tosin voi kierrättää, eikä jogurttia juuri ole isoissa pakkauksissa, ja jos on, niin materiaali on muovia.

Pari sanaa paikallisbusseista. Hermoilen aina aamuisin, ehdinkö asoissa töihin, koska liian usein bussi on joko pahasti myöhässä tai se ei tule ollenkaan. Kaiken lisäksi kuukausimaksu on mielestäni tällaisessa pienessä kaupungissa kallis, 50 puntaa. Kertalipun hinta riippuu matkan pituudesta, neljä kilometriä matkustaa 1,80 punnalla, mutta pari pysäkinväliä siitä eteenpäin maksaakin jo 2,50 puntaa. Junalla matkustaminen on tähän verrattuna halpaa, Southamptonista Brightoniin (100 km) maksoi meno-paluulippu 17 puntaa. Junan kyyti ei tosin ole verrattavissa junalla matkustamiseen Suomessa. Juna on hyvin hidas, tärisevä ja äänekäs.

Muuten aika negatiivissävyisen blogikirjoituksen on päätyttävä positiivisesti. Löysin edellisviikolla varmasti yhden kaupungin halvimmista vaatekaupoista, Primarkin. Vaate kuin vaate lähtee halvimmillaan muutamalla punnalla. Tottakai halpa hinta heijastuu laatuun, mutta etenkin naiset eivät muutenkaan käytä vaatteitaan puhki, vaan useimmat vaatteet menevät vaihtoon, kun kausi vaihtuu. Joten haitanneeko tuo, jos Primarkin vaatteet eivät säily pesusta toiseen uuden veroisena. Primarkin, kuten lähes kaikkien muidenkin vaatekauppojen, valikoimaan voi tutustua Internetissä. Itse en ole vielä täällä tilannut netistä, mutta yleensä tutustun etukäteen valikoimaan, koska monet vaatekaupat ovat hehtaarihalleja, joissa iskee valinnan vaikeus.

Juurtumista havaittavissa

Lensin viikoksi Suomeen ja pidin siksi kirjoitustauon täällä blogissa. Suomessa kevät oli myöhässä, mutta helteet alkoivat, kun minä olin vielä siellä. Palatessani takaisin Englantiin, sain huomata, että täällä sää oli jatkunut viileänä ja epävakaisena, mutta pari päivää oltuani alkoi sentään lämmetä ja aurinko taas paistaa.

Kolmas viikko oli menossa epätoivoista yritystäni avata pankkitili. Olin valinnut suurimmat pankit, joiden konttoreissa kävin. Periaatteessa henkilötodistuksella ja todistuksella asuinosoitteesta pitäisi saada avattua pankkitili. Ilmeisesti suurin osa vaatii myös säännölliset palkkatulot, mutta minullahan oli työsopimus mukana. Kahdessa ensimmäisessä pankissa ei hyväksytty ainuttakaan heille toimittamaani todistusta osoitteesta. Vuokrasopimuksemme ei kelvannut, koska se koskee vain yhtä huonetta, ei koko asuntoa. Mitään laskuja meillä ei ole, koska vuokra kattaa kaikki asumiskulut (vesi, sähkö, kaasu, tv, Internet, jätehuolto yms.).

Kahdessa muussa pankissa ei ollut mitään vaikeuksia osoitteen kanssa, mutta nimen kanssa kylläkin. Henkilötodistuksessani on nimittäin vielä tyttönimeni, mutta pyysin Suomen viranomaisilta todistuksen nykyisestä nimestäni. Tätä leimoilla varustettua, Iso-Britannian viranomaisille suunnattua todistusta pankit eivät hyväksy. He pyysivät vihkitodistusta todistamaan, että todella olen mennyt naimisiin ja siksi mahdollisesti muuttanut sukunimeni. Nyt vihdoin sain avattua yhdessä suurimmista pankeista tilin, kun he ensin käännättivät vihkitodistuksen englanniksi. Mikä parasta, tili on kuukausimaksuton sisältäen verkkopankkitunnukset, Visa debit -kortin ja erillisen säästötilin, johon siihenkin olisi halutessaan saanut pankkiautomaattikortin.

Myös työn aloittaminen on ollut hyvin takkuista. Aloitin työt reilu kuukausi sen jälkeen, kun kuulin saaneeni paikan. Prosessiin kuului kuuden viimeisen vuoden asuinosoitteiden tarkistaminen, viiden viimeisen vuoden työnantajiin yhteyden otto, rikosrekisterin tarkistaminen yms. Olen työskennellyt Suomessa ulkoministeriön palveluksessa, eikä sielläkään työn aloittaminen ollut näin hankalaa! Olisi mielenkiintoista tietää, käyvätkö myös syntyperäiset britit tämän kaiken läpi ja onko tämä edessä minulla joka kerta, jos vaihdan täällä työpaikkaa. Vaati nimittäin varsin paljon vaivaa etsiä virallinen paperi, joka todistaa osoitteeni viisi vuotta sitten. Opiskelijana tuli vaihdettua muutamaan otteeseen asuntoa ja asuttua myös ulkomailla.

Kaikesta huolimatta annan englantilaisille kerta toisensa jälkeen anteeksi heidän perusteellisuutensa. Eivät suomalaiset viranomaisetkaan sieltä helpoimmasta päästä ole, sen olen saanut erityisen hyvin havaita maahanmuuttajamieheni rinnalla. Täällä sentään ollaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hyväntuulisia ja kohteliaita ja pyydellään vuolaasti anteeksi pakollisia kiemuroita.

Vihdoinkin englantilaista säätä!

Nyt saan vihdoin esimakua siitä, miksi englantilaiset tykkäävät puhua säästä. Täällä on ollut jo useamman päivän varsin vaihtelevaa säätä. Päivän mittaan ehtii pukea ja riisua moneen kertaan ja kaivaa sateenvarjoa esiin ja taas piilottaa se. Kaikkein ilkein sää on sade ja tuuli yhdessä, varsinkin kun on menossa jonnekin asioita hoitamaan. Tukka ja meikki on yhtä sotkua, eikä ympärimennyt sateenvarjo varjele vaatteitakaan.

Pari muutakin englantilaiseksi väitettyä seikkaa on tultu omakohtaisesti todistettua. Englantilaiset eivät huuhtele tiskiainetta astioista pois! He pesevät astiat tiskiaineella ja kuivaavat sen jälkeen, huuhtelematta. Itse huuhtaisen soluasuntomme keittiön astiat aina ennen käyttöä, koska en usko tiskiainejäämien olevan kovin terveellistä.

Toinen totuus ovat kylmät asunnot. Suomessa tottui, että ulkona vallitsevasta säästä huolimatta asunnot ovat lämpimiä. Täällä tuntuu ulkolämpötila heijastuvan yksi yhteen asunnon sisälämpötilaan. Tässä asunnossa on vielä poikkeuksellisesti kaksilasi-ikkunat, mikä mielestäni auttaa siinä, ettei kylmyyden lisäksi kosteus pääse yhtä helposti sisään kuin yhden lasin läpi. Yövyimme nimittäin viime vuonna pari yötä hostellissa, jossa sadepäivinä oli hyvin kosteaa.

Kävelimme toistaiseksi viimeisenä täysin aurinkoisena päivänä päämäärättömästi lähiössämme ja löysimme sattumalta yhden alueen virkistyspaikoista, Sholing Valleyssa sijaitsevan Miller's Pondin. Sholing Valley on laaja viheralue, josta löytyy niin nurmikkoa lukuisten hevosten laiduntamiseen, kuin metsikköäkin. Alla olevaan kuvaan on päässyt yksi erikoisimman näköisistä hevosista.



Miller's Pond on lampi, jossa viime hetken suojelutoimenpiteiden ansiosta elelee jälleen lukuisia kaloja ja lintuja. Jos ylittää lähimmän autotien, päätyy isoon lehtipuumetsään, Mayfield puistoon, josta olen kertonut jo aikaisemmin.



Miller's Pondilla todistimme herttaista näkyä, kun 15 pienenpientä sinisorsan poikasta käveli veden päällä. Veden päällä oli nimittäin vesikasvien lehtiä ja pienokaiset taapersivat niitä pitkin. En päässyt todistamaan kesälomamatkoilta Saimaalle sijoittuvaa tuttua näkyä, jossa poikaset kiipeävät emonsa selkään vapaamatkustajiksi. Nämä poikaset uiskentelivat yksinään, eikä vanhempia näkynyt lähettyvillä.